Ensin oli Katainen, sitten Virkkunen. Sanoivat rumasti vasemmistolaisista. Ja sitten esittivät julkisen anteeksipyynnön ja keräsivät mukavasti irtopisteitä.

Montako kertaa tämä sama toistuu. "Anteeksi" ainakin alkaa menettää uskottavuuttaan kovassa käytössä.

"Sdp ja vasemmistoliitto ovat katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät", lataa ministeri Virkkunen.

Virkkunen on käsittänyt vasemmistolaisuuden vääriin. Vasemmisto ei keskity toisten ihmisten menestyksen tarkkailemiseen vaan yhteiskunnan heikko-osaisten puolustamiseen.

Ehkä Virkkunen on kuullut joskus myös vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta.

Näyttää silltä, että nuorilla ja kokemattomilla kokoomuslaisilla on noussut se kuuluisa keltainen neste päähän galluptuloksia pähkäillessä ja sen ilmeneminmuodoksi on tullut röyhkeys ja ylimielisyys, suoranainen vittuilu.

Pikemminkin voisi sanoa, että perinteinen kokoomuslainen, Zyckowiczin kaltainen henkilö, ei antaisi köyhälle edes leipäpalaa, vaikka elää itse suuressa yltäkylläisyydessä ja joutilaisuudessa Ekbergillä kahvia juoden ja juonitellen.

Kokoomuslaisten mielestä köyhien pitää köyhtyä ja rikkaiden rikastua. Tasaisempi tulonjako on heille kirosana ja uhka.

Entinen kykypuolue on viimeinkin löytänyt poliittisen menestysreseptin, ulkonäön. Kun ei ole kykyä, pitää siis olla ulkonäköä.

Ensimmäisenä asian oivalsi Ben Zyskowicz, joka ei itse omannut kumpaakaan, kykyä eikä ulkonäköä. Hän perusti ns. Benin tallin. Siihen kerättiin hyvännäköisiä kissoja ja heille opetettiin politiikan perustaitoja. Muuta ei sitten tarvittukaan. Naama listoille ja eduskuntaan ineen.

Tähän menestysreseptiin Kokoomus on viime vuosina luottanut ja satsannut- ja tulosta näyttää syntyvän. Vähän hapuillen myös muut puolueet ovat löytäneet missikisoista ja televisiosta megabeibejä, Keskusta muutamassa vuodessa ministeriksi kelvanneen Tanja Karpelan (os.Vienonen, ent.Karpela, Saarela) ja SDP jo varapuheenjohtajaksi hetkessä kivunneen Maria Guzenina-Richardsonin (os. Stieren, ent. Lindell, Guzenina).

Politiikka on kauniiden kissojen temmellyskenttä - ja jostain historian ikiyöstä kuuluu Erkki Tuomiojan hengästynyt viesti, jossa anotaan "politiikkaa politiikkaan". Se on eilisen miehen rukous.